Sana, johon
tutustuin, kun törmäsin Lisa Sounion (nyk. Sounio-Ahtisaari) kirjaan Brändikäs (Talentum) sen julkaisuvuonna 2010. En "sekaantunut" kirjaan ensisijaisesti sen
nimen, vaan värin vuoksi. Väri oli pinkki, yksi lempiväreistäni. Myönnän kyllä
sekoavani muutenkin kirjoista, joten minut on syytä pitää poissa
kirjakaupoista.
Kaivoin siis tämän
kirjan kirjahyllystäni maanantaisen webinaarin jälkeen, jossa Simo Parviainen
puhui itsensä brändäämisestä sosiaalisessa mediassa. Paljon on kehitystä kirjan
julkaisemisen jälkeen tapahtunut, mutta Sounion määritelmät ovat mielestäni osuvat.
Hän määrittelee, että hyvä brändi on kuin ystävä tai perheenjäsen. Se on
pärstää ja sielua. Pärstä tarkoittaa tässä visuaalisuutta ja viestinnän
keinoja. Sielu taas sitä, että siinä on sydän mukana ja brändi ylittää vastapuolen
odotukset. Brändikäs-termin hän määrittelee seuraavasti: se on asennetta
viestiä kiinnostavasti ja ajankohtaisesti.
Kuunneltuani Simon
luentoa webinaarissamme, niin tätähän hänkin tarkoitti, kun sanoi verkossa itsensä brändäämistä
oman elämän sisältömarkkinoinniksi. Itse pohdiskelin, että jos tässä kaikessa
ovat niinkin merkittävät asiat kyseessä kuin pärstä, sielu ja sydän, niin on syytä
kiinnittää huomiota luennossakin mainittuihin oman brändin määrittämiseen
liittyviin asioihin: tavoite, kohderyhmä, erottautuminen
"kilpailijoista" sekä visuaalisuus. Kun perustus on kunnossa, voi ryhtyä
luomaan mielenkiintoista sisältöä.
Ristiriitaisen olon minulla herätti useamman erilaisen brändin olemassaolo. Tarkoitan Simon kommenttia luoda asiallinen profiili esimerkiksi työnhakua ja muita asiallisia verkostoja varten, ja sitten vapaa-ajan sähläyksille oma profiili, mikäli niitä haluaa jakaa ystäviensä kanssa. Miksiköhän minulle tuli tunne, että jokin tässä ei ole oikein? Olenkohan jotenkin liian kapeakatseinen, kun tällaiseen seikkaan kiinnitin edes huomiota? Toki on ymmärrettävää, että mikäli verkossa on huolestuttavaa materiaalia ja elämäntilanteet muuttuvat, niin on tärkeää saada uusi brändi itsestään julki. Mutta onko lopulta tälläkään tavalla mahdollisuutta hävittää elettyä elämää, joka nykyisin siis enemmän ja enemmän on myös verkossa.
Olen kuullut paljon kehuja tuosta kirjasta, täytyypä ottaa itsekin asiaksi lukaista se pian. Jäin itsekin miettimään kahden eri profiilin luomista samaan kanavaan. En näe siinä paljoakaan järkeä, itse ainakin käytän Facebookia yhteyden pitoon tuttavien kanssa, ja siellä voin esiintyä omana itsenäni ja rennommin, pidän tilin myös mahdollisimman salaisena. Virallisiin asioihin, kuten työkuvioihin voin sitten käyttää LinkedIniä. Ymmärrän jos esim. poliitikoilla on erikseen viralliset ja henkilökohtaiset Facebook sivut, mutta tavallisena opiskelijana se tuntuu vähän liioittelulta.
VastaaPoistaKuten johanna mainitsi voi esimerkiksi pitää työelämässä omaa LinkedIn -profiilia ja Facebookissa sitten rajata esim. omiin kavereihin profiilin katselu jne.
VastaaPoistaToisaalta kaikki eivät erota näitä keskenään ja tällöin työpaikka voi olla vain siitä kiinni mitä on kirjoitellut tai kuvia sinne on lisännyt (näinhän ei saisi tehdä, mutta kuka ja miten tätä valvotaan katsooko haastattelija). Suositeltavaahan se siis olisi joko pitää erillään tai sitten rajata käyttäjät jotka näkevät kyseiset "ei toivottavat" -materiaalit vain esim. ystäviin.
Kommenttina tuohon, että valvooko näitä kukaan, niin oman kokemuksen mukaan ei vaan enemmän kait kiinni jokaisen omasta moraalista. Itse en vielä toistaiseksi ole yhdenkään hakijan nimeä hakenut googlella. Olenko vähemmistössä vai enemmistössä, niin siitä en osaa sanoa tuon taivaallista saati maallista.
PoistaVaikeahan noita on yhdistää. Voisi melkein rajata kolmeen erilliseen osaan: 1 ammattitutut, 2 kaverit, 3 sukulaiset. Periaatteessa keskittyisin vain tuohon ykköseen. Sukulaisille ja kavereille voi soitella ja tapailla muutenkin.
VastaaPoistaErittäin hyvä postaus ja hyviä kommentteja. Toivottavasti tämän lukevät muutkin kurssilaiset. Komppaan Paulia. Ammattituttuihin kannattaa keskittyä jo opiskelijana. Silloin on helpompi siirtyä ammattilaisena työelämään.
VastaaPoistaOllakseni rehellinen, niin ajatus siitä että pitää luoda oma brändi on aavistuksen vastenmielinen. Myönnän, että se vastenmielisyys tulee enemmän ajatuksesta, että brändi = kaupallisuus ja vierastan ylikaupallisuutta.
VastaaPoistaJos puhuttaisiin vain verkkominästä, niin ajatus varmasti uppoaisi paremmin mutta tämä nyt siis enemmän omaa omituisuutta.
Mitä tulee siihen, että pitäisi olla useampi brändi verkossa, niin ymmärrän kyllä miksi näin olisi hyvä olla mutten ole ihan varma pystynkö siihen itse. Facebookissa pelailen ryhmillä. Näille ihmisille näytän kaiken ja nämä eivät näe juuri mitään.
Sinänsä verkossa olen aika varovainen muutekin. En sano mitään sellaista, jota en pystyisi sanomaan ääneen julkisesti omalla nimellä.
Verkkominä on hyvä termi ja huomaan, että mieluisampi minullekin.
PoistaMietin myös, että onko verkkominäni jotakin muuta kuin olen oikeasti ja haluaisin sanoa, että ei ole. Tästä johtuen harkitsen mitä verkkoon kirjoitan, jotta voin seisoa sanojeni takana.